Hei, mekin asutaan täällä!

Kanila sai tänä kesänä meistä kaksi uutta asukasta    Synnyimme Pihtiputaalle kiltin kaniemon viiden poikasen pentueeseen. Antti ja Aliisa hakivat meidät autolla ja laittoivat kuljetuksen ajaksi eläinten lentolaukkuun. Laukussa oli mielenkiintoisia tuoksuja, sillä se oli hankittu Viimaa varten, kun se tuotiin Puolasta tänne Suomeen ja Vonkaleeseen. Myös Umpu-kissa pääsi ensimmäisen matkansa ajaksi matkustamaan samaan tilavaan…

Talviturkki pois!

Meillä lampailla on ihana ja niin niin lämmin turkki! Kesähelteiden saapuessa se tuntuu kuitenkin kuin paksu talvitakki olisi niskassa. Siksi ilahdumme aina, kun kuulemme kerintähetken olevan tulossa. Kärsisimme kovasti, jos turkkiamme ei leikattaisi ja joutuisimme olemaan kuumissamme koko kesän. Turkkimme kaiken lisäksi huopuu aikaa myöten ja siihen tarttuu kaikenlaista likaa, joten siitä tulisi muutakin harmia…

Ruusu opetti meidät karkailemaan 😊

Kesälaitumelle   Vietimme pitkän talven sisällä lampolassa. Kevään tullen me kaikki haaveilimme kesästä ja isoista laitumista. Sitten tuli Vonkaleen kevättalkoot ja meidät vietiin metsälaitumelle. Seurasimme kiltisti, kun Pihla kulki edellä ja heilutti ruokaämpäriä. Samalla haistelimme ihanaa kesäilmaa ja kävimme näykkäämässä tien varressa kasvavia ruohotupsuja. Sisätiloissa jäykistyneet jalat nauttivat, kun oli tilaa juoksennella kohti metsälaidunta.  …

Talkoiden tiirailua

Anteeksi viivästys   Nyt täytyy kertoa ihan ensimmäiseksi, että minun vuorollani on kirjoittamisessa tapahtunut viivästys. Oli pakko talkoiden jälkeen kierrellä katsastamassa kaikki paikat, niin en kerta kaikkiaan ehtinyt miettimään kirjoittamista. Mutta tässä se tulee, kerron teille talkoista.   Vonkaleessa oli perinteiset talkoot   . Talkoissa oli mukana Viiman lisäksi kaksi koiraa ja kolme sisäkissaa. Kissoja…

Minä taidan olla ahmatti 😉

  Rakastan ruokaa!   Aiemmissakin kirjoituksissani olen viitannut siihen, että ruoka ja herkuttelu ovat minulle tärkeitä asioita. Alla olevassa kuvassa näkyy Umpu pieni herkkusuu ja minun rakas ystäväni Aliisa. Hän opetti minua syömään naminakkulaa pitämällä sitä sormissaan, kun minä ensin haistelin ja myöhemmin aloin näykkiä sitä. Nykyään tunnen tämän herkun ja ahmaisen nappulan suuhuni sillä…

Minä olen suuri ja silti arka

  Uuteen kotiin Minä Vilma olen aina ollut vähän arka lammas. Isoksi nykyään kasvanut, mutta sisältäpäin herkkä ja arka. Tässäkin kuvassa Vanilia on uskaltautunut vanhojen, meille vielä vieraiden lampaiden luokse syömään. Käpykin uskaltaa tarkkailla niitä vähän kauempaa. Minä olen kääntynyt toiseen suuntaan enkä uskalla kohdata isoja lampaita edes matkan takaa. En voinut luottaa niihin, kun…

Lampolassa riittää vipinää

Rakastamme ihmisiä   Ihmiset tuovat vaihtelua meidän välillä pitkäveteisiinkin päiviimme lampolassa. Varsinkin minä Päkäpää ja kaverini Vanilia kaipaamme hellyyttä. Meillä on muutama vakioystäväkin, joiden tapaamista odotetaan aina molemmin puolin. Yllä olevassa artikkelikuvassa on ystävämme Inka, varsinainen hevostyttö. Hän rakastaa onneksi kaikkia muitakin eläimiä, eikä vähiten meitä lampaita. Viimeksi täällä käydessään hän näytti, että oli hevostalleilla…

ME LAMPAAT MUODOSTAMME PERSOONALLISEN PORUKAN

  Vonkaleesta tuli meidän koti   Ensimmäisenä kuvassa olen minä Ruusu, suomenlammas. Asun Vonkaleessa (Majoitus & Kalastus Vonkale) neljän lammasystäväni kanssa. Nyt olen jo aika vanha, 11 vuotta. Ihan ensiksi haluan sanoa, että minulla on korvan takana paljon asioita, joita haluan kaikille kertoa. Mutta ensin hoidetaan tämä lampaiden esittäytyminen.       Tulin tänne Vonkaleen tilalle…