Minä taidan olla ahmatti 😉

 

Rakastan ruokaa!

 

Aiemmissakin kirjoituksissani olen viitannut siihen, että ruoka ja herkuttelu ovat minulle tärkeitä asioita. Alla olevassa kuvassa näkyy Umpu pieni herkkusuu ja minun rakas ystäväni Aliisa. Hän opetti minua syömään naminakkulaa pitämällä sitä sormissaan, kun minä ensin haistelin ja myöhemmin aloin näykkiä sitä. Nykyään tunnen tämän herkun ja ahmaisen nappulan suuhuni sillä hetkellä, kun sitä minulle tarjotaan.

 

 

Varsinkin pienenä kissana hyppelin usein pöydän päälle ja löysin sieltä monia herkkuja. Minut ajettiin aina pois ja yleensä aika tuimaan sävyynkin. Joskus olin ehtinyt maistaa makkarasiivua tai juuston nurkkaa ja laskeuduin pöydältä huuliani lipoen. Nykyään hyppään pöydälle vain silloin, jos muut ovat poissa ja sen päälle on unohtunut jotain minulle mieluista

Rakkaalla ruokapaikalla kaapin päällä ikkunan edessä saan syödä rauhassa. Edes Viima ei pääse ruokiini käsiksi. Alla olevassa kuvassa lautasellani on kypsennettyä kalaa, en ole tottunut raakaan kalaan, vaikka sen perkaamista mielenkiinnolla seuraankin. Taidan olla ”pullamössösukupolvea”, kuten sanotaan nykyajan nuorista ihmisistä 😉

Minulla on aina kaapin päällä geeli- tai kastikeruokaa, nappuloita ja vettä. (Taisin sanoa väärin, eivät ne parhaat ruoka-annokset siinä kauaa pysy.) Saan vain yhden pussillisen tuota ihanaa märkää ruokaa, vaikka helposti jaksaisin ainakin kaksinkertaisen määrän. Usein jään maukumaan tyhjän herkkukipponi äärelle, mutta ei se auta. On siirryttävä nakkuloiden pariin.

 

 

Olen taitava saalistaja

 

Äskeinen ruoka oli ihmisten minulle tarjoamaa. Sen merkki ei ole minulle, kuten talon entiselle kissalle Kidille, tärkeää. Kaikkein parhaimmalta tuntuu herkutella kuitenkin itse saalistetulla lihalla. Kasviksista en pidä, paitsi niiden kasvupaikalla voin koittaa käydä tarpeillani😉. Olen osaava saalistaja, ja kuitenkaan en ole nirso. Olen niin vikkelä ja hiljainen, että yllätän salakavalasti myös oravat, vaikka ne ovatkin taitavia ja nopeita liikkujia.

 

 

Minulla on monta lempinimeä, kaunein niistä on omasta mielestäni Prinsessa ❤ Tässä kuvassa Prinsessa on hyvin ansaitulla ruokalevolla vatsa täpö täynnä herkullista ruokaa. Uskallan köllötellä tällä tavalla vain sisällä, jossa voin olla varma siitä, ettei kukaan tule minua härnäämään, paitsi Viima joskus. Tähän kun joku toisi vielä ruokaa odottamaan, niin aah!

 

 

Kissakin kaipaa ruokajuomaa

 

Kesken unien herään ja huomaan, että kurkkuni on aivan kuiva. En malta mennä omalle juomakipolleni, sillä huomaan tutun vesikannun ruokapöydällä. Kukaan ei näe, joten hypähdän ketterästi pöydälle ja työnnän pääni kohti maistuvaa nestettä…. samalla toivon, ettei kellään olisi juuri nyt asiaa pöydän ääreen….

 

 

 

Kun jollain on oikein mukavat ja helpot oltavat, voidaan sanoa hänellä olevan kissanpäivät. Minulla on mukavat, helpot ja varsinkin kiinnostavat oltavat, joten joka päivä on minulle kissanpäivä 😻