Turha hötkyily ei auta
Minä olen Käpy-lammas, en kovin arka, mutta en myöskään päälle käyvä tai hurjan innokas. Maltan seurailla tilanteita ja uskallan lähestyä sekä ihmisiä että eläimiä. Yläkuvassa näettekin, että uskaltaudun Viimankin kanssa ihan lähikontaktiinkin. Minut tunnistaa tummasta kuonon nipukasta.
Monet rapsuttavat minua mielellään, sillä olen aika rauhallinen enkä turhia hötkyile. En tunge liian lähelle, mutta uskaltaudun kuitenkin kaikkien luokse. Rakastan rapsutusta! Seison hiljaa paikallani ja ainoastaan saparoni huiskaa mielihyvästä kovaa vauhtia.
Moni pitää minua fiksuna lampaana
Yleensä, kun meille annetaan näin talvisaikaan aamulla ruokaa, ensimmäisenä saamme lammasnakkuloita. Kaikki syömme niitä sulassa sovussa. Sitten vanhimmat lampaista siirtyvät pienen heinäkasan ääreen, joka on heitetty lattialle juuri heitä varten (koska Päkäpää on arka eikä halua kilpailla muiden kanssa heinäkehikon heinistä).
Kun nakkulat sitten loppuvat, Vilma ja Vanilia siirtyvät ahmimaan vanhusten kanssa lattiaheinää. Siitä huolimatta, että molemmat lammaskehikot ovat täynnä heinää eikä siellä ole ketään syömässä!
Minä sitten siirryn sinne kaikessa rauhassa ja saan rouskutella heinää vatsani täpö täyteen kenenkään häiritsemättä. Siinä rouskutellessa ihmiset usein toteavat, että katsokaa nyt, kuinka Käpy on viisas, kun ymmärtää syödä siellä, missä se on helpointa ja riittävintä.
Yläpuolella olevasta kuvasta näette saman asian: Nimittäin sen, että minä osaan ajatella, miten kulloinkin kannattaa toimia. . Missähän minä mahdan olla? No tietysti ainoana meistä lampaista olen syömässä tippuvia ruokia alhaalta maan rajasta 😉 Niitä on muuten aika paljon!
Ei kauneuskaan ole pahasta
Toisinaan minä nautin siitä, että olen hyvin kaunis lammas. Erityisesti pidän omasta nenästäni, se on kuin suklaakonvehti. Tätä kuvaa katsoessani vähän hämmennyn, nenänihän on ihan sydämen muotoinen❤❤❤. Mutta totta on sekin, että ei tarvitsisi kuitenkaan kulkea ihan niin pää pystyssä.
Mutta toisaalta, jos kokee olevansa kaunis lammas, jolla on suklaanappinenä, eihän se ole paha asia. Ei ainakaan silloin, jos on kiltti kaikille muillekin kuin itselle. Tätä asiaa enemmän miettiessäni olenkin sitä mieltä, että kaikki lampaat olisivat onnellisempia, jos löytäisivät itsestään kauniin kohdan. Ja voihan se kohta olla jossain karvojen alla piilossakin: esimerkiksi hyvä sydän ❤
